Vauhdikas syksy

• 

• 

Toinen vuosi käsityötieteiden opiskelua alkoi elo/syyskuun vaihteessa, aikalailla kuukausi sitten. Ensimmäiseen vuoteen verrattuna opinnot alkoi rytinällä ensimmäisestä viikosta lähtien. Ensimmäisessä jaksossa kursseja on viisi + yksi keväältä kesken jäänyt kurssi. Keväällä poikkeusolot vaikuttivat meidän viimeisten kurssien sisältöön jonkin verran. Åbo Akademi sulki ovet sekä oppilailta että opettajilta keväällä. Viimeiset kurssit käytiin etänä ja osa kurssin sisällöstä täytyi jättää syksylle. Neulominen ja virkkaaminen jotka olivat osa kurssin sisältö onnistui hyvin tehdä etänä kotoa käsin, mutta puutyöt tuntuivat ainakin minulle melko haastavalta tehdä kotona yksin, ilman välineitä. Niitä tehdään nyt sitten ensimmäisen jakson aikana, muiden kurssien ohella. Ensimmäisessä jaksossa meillä on puutöiden lisäksi pedagogiikan psykologiaa, työharjoittelua, ompelua, arkiteknologiaa sekä erityispedagogiikkaa. Melko tiukka paketti. Toisessa jaksossa onneksi on vähän kevyempää.

Koulun lisäksi aloitin syyskuussa ensimmäisen työn opettajana. Sain mahdollisuuden opettaa neulomista Vaasa-Opistossa. Ensimmäisen kurssin aiheena on villasukat. Joka maanantai kokoonnumme Vaasa-Opistolle neulomaan villasukkia. Olemme nyt päässeet kantapäähän asti kurssilaisten kanssa ja on hurjan ihanaa nähdä innokkaiden oppilaiden onnistumista ja oivaltamista. Minulle itselle tämä on tietenkin myös upea tilaisuus päästä kokeilemaan opettamista ja saada käytännön harjoitusta. Paljon olen itsekin oppinut ja oivaltanut näiden muutaman kerran jälkeen. Villasukkakurssin jälkeen olisi tiedossa pion neulomista. Toivottavasti saadaan ryhmä kasaan. Selkeästi ihmiset on varovaisia lähtemään liikkeelle ja ymmärrän sen oikein hyvin. Tämä vuosi on ollut kerrassaan ainutkertainen.

Syyskuussa en ole itse ehtinyt juurikaan neulomaan. Puikoilla odottaa monta ihanaa keskeneräistä työtä. Silmukka siellä ja toinen täällä on tahti tällä hetkellä. Onneksi ei ole kiirretää ja joka päivä ehdin nostamaan jonkun neuletyön hetkeksi syliin ja rauhakseen neuloa töitä eteenpäin.

Rye

Lankalakon myötä on tullut useammin tai no joka kerta kun olen aloittanut uutta työtä, sukellettua ensin omaan lankavarastoon lankaa etsimään.  Aiemmin se  on ollut hävettävän usein toisinpäin. Ensin kauppaan etsimään sopivaa lankaa, jos ei löydy oikeaa sorttia, (hyvin usein löytyy ja vielä muutama muukin kerä matkaan) sitten vasta katsastan sen oman lankakorin, pohjia myöten.

Tämä sukkiin käytetty Vuorelman Veto on ollut minulla muutaman vuoden varastossa. Olen kerinyt sen vyyhdiltä ajat sitten. Aloittanut uutta työtä muutamia kertoja. Aina purkanut työt, koska lanka ei ole ollut mukavaa neulottavaa. Jotenkin vähän se on tuntunut muoviselta ja kovalta.

Siltä se tuntui tälläkin kertaa, kun neuloin näitä valmistuneita Rye-sukkia. Sukat valmistuivat silti, koska ohje oli niin kiva. Se on ilmainen ohje Ravelryssä ja oikein oiva ohje jos olet aloitteleva neuloja. Valitettavasti ohje löytyy vain englanniksi.

Neuloin sukat minun kuopuksen jalkoja lämmittämään ja niistä tulikin juuri sopivat eskarilaiselle. Langanpäiden päättelyn jälkeen upotin sukat hetkeksi veteen, niin kun teen monesti valmistuneille sukille. Sukkien kuivuttua sain todeta, että langan “muovisuus” oli kadonnut lähes kokonaan. Sukista tuli todella pehmeät ja miellyttävät.

Projektista jäi mieleen: Langan väri on todella ihana. Nopea projekti.

Lankaa kului: 56g

Kirjoneulepolvisukat

Oletko sinä neulonut Niina Laitisen joulukalenterisukkia? Minä neuloin ensimmäiset kirjoneulepolvisukkani vuosi sitten, Niinan joulukalenterin mukaan. Aloitin niiden neulomisen joulukuussa aikataulussa ja valmista tuli tammikuun lopulla. Samalla kaavalla neuloin polvisukat tänäkin vuonna.

Sukkakalenterin konsepti on minusta ihan mahtava. Kalenterista saa saman jännittävän tunteen luukkuja avatessaan, kun lapsena. Mitä luukun takaa tänään paljastuu?! Monena aamuna kävin heti herättyäni katsomassa minkälainen kuvio päivän luukun takaa löytyy. Tämä ihana innostus kuitenkin lopahti minulta molempina vuosina puolitiessä. Voisin syyttää joulukiireitä, mutta ei niitä kyllä vielä 11. päivän tienoilla oikein ole. Joka tapauksessa sain sukat valmiiksi molempina vuosina.

Tällä kertaa valitsin langaksi ohjeen mukaisen Novitan 7 Veljestä langan. Väriksi valikoituivat pitkän mietinnän jälkeen Harmaa (048), vaaleanharmaa (047) ja luonnonvalkoinen (010). Vielä muutamia päiviä ennen kalenterin alkua, valikoin kaupassa kolmatta väriä. Vaihtoehtoina taisivat käydä viininpunainen, tummansininen ja metsänvihreä. Edellisestä vuodesta viisastuneena valitsin mahdollisimman neutraalit värit, koska vuoden 2016 sukat tuntuivat silloin valmistuttuaan liian värikkäiltä. Tai levoton on ehkä oikea sana. Tai oikeasti minä vain kuvittelin. Haha! Kuva sukista löytyy minun Instagramista.

Tykästyin erityisesti sukkien resoriin. Kauniit palmikot yhdistettynä nurjiin silmukkoihin ja kiertäen neulottuun oikeaan silmukkaan. Yksinkertaista ja kaunista! Kuviot olivat tänäkin vuonna oikein helppoja neuloa, ei pitkiä langanjuoksuja tai hankalasti mieleen jääviä toistoja. Oikein hyvät kuviot vähän kokeneemmalle neulojalle ja ihan vasta aloittelevalle kirjoneulojalle.

100 vuotiasta Suomea muistettiin tietenkin itsenäisyyspäivän luukussa. Suomenlippu koristaa pohjetta, juhlavuoden kunniaksi. Näin monien neulovan liput sinivalkoisina, mutta itse tyydyin neulomaan lipun harmaalla ja valkoisella. Näin lippu ei erotu muista kuvioista niin paljon. Kantapää on ihan tavallinen vahvistettu kantapää, kärkeen tein sädekavennukset. Jätin muutaman kuvion pois sukkien teräosasta, koska sukista olisi tullut minulle muuten liian suuret.

Projektista jäi mieleen: Ihana kutkuttava tunne luukkuja avatessa. Suurimmaksi osaksi mielekästä neulottavaa. Työ edistyi nopeasti paksun langan ansiosta. Jossain vaiheessa sukat saivat purkutuomion, jatkoin kuitenkin. Onneksi jatkoin! Ihanat sukat!

Lankaa kului: 205g

Woodsy

Tammikuun yksi valmistuneista töistä on tämä ihana Woodsy-pipo. Woodsy on Melody Hoffmannin suunnittelema pipo, missä on pientä pitsiä, vähän palmikkoa ja napakka, tuplana neulottu resori. Ohje on maksullinen ja löytyy Ravelrystä.

Ostin ohjeen jo useampi kuukausi sitten, mutta ohje on jäänyt neulomatta. Tammikuussa kuitenkin kaipailin vähän ohuempaa pipoa sekä uutta työtä puikoille. Omaa Ravelry kirjastoa selatessa päädyin tähän ihanaan ohjeeseen.

Lankana minulla on käsinvärjätty (Rät&Avig), merinoa ja silkkiä sisältävä fingering vahvuinen lanka, jonka ostin neuleleiriltä muutama vuosi sitten. Ihana lanka, jota oli ilo neuloa. Hiukan kirpaisi “tuhlata” lankaa tupsuun, mutta tämä pipo kaipaa kyllä tupsun!

Kerron piposta lisää uusimassa podcast jaksossani YouTube kanavallani Nonnu Neuloja. Pipo vilahtaa jaksossa myös minun päässäni, jos sinua kiinnostaa nähdä miltä pipo näyttää käytössä. Minusta se on oikein hienoa.

Projektista jäi mieleen: Ihana lanka, sottuiset kuuset harmittaa vähän, kaunis pipo!

Lankaa kului: 48g

Raitasukat

Minä fanitan Jonna Hietalaa! Jos ei True Bloodin Eric Northmania tai Outladerin punatukkaista Irlantilais komistusta lasketa, niin en ole fanittanut mitään näin sitten teini-iän. No ehkä tämä fanitus on kuitenkin vähän hillitympää.

Jotain fanituksesta kertoo kuitenkin se, että tunnistin Jonnan kuvat Taito-lehden Instagram feedistä, ennen kun tiesin, että Jonna niitä oli sinne ottanut. Jonnan kuvissa on jotain mikä liikuttaa minun sielunmaisemaa. Oli jo silloin kun niitä ensimmäisen kerran näin ja on edelleen! Fanitan!

Sanomattakin on selvää, että Jonnan kirjoittama Kerällä- kirja on yksi minun ehdoton suosikki neulekirja. Kirja julkaistiin vuonna 2013. Sen ohjeet ovat todella simppeleitä ja oikeastaan vain muutama ohje sieltä kiinnostaa minua, mutta ne kuvat ja se tunnelma!

Nämä sukat ovat kolmas työ, jonka olen kirjasta toteuttanut. Tykästyin tähän ohjeeseen jo silloin vuonna 2013, mutta nyt vasta sain projektin puikoille. Ohjeessa lankana käytetään Novitan Nallea. Minun työssä vain musta on Nallea ja työn toinen lanka, valkoinen on Kaupunkilangan Rotvallia. Puikot olivat kokoa 2,75mm, jotka olen todennut minulle hyväksi kooksi neuloa Nallen vahvuista lankaa. Sillä puikkokoolla tulee juuri sopivan napakkaa neulepintaa minun makuun.

Puikkoina minulla oli minun uudet lemppari puikot, ChiaoGoon pyöröpuikot. Lähes poikkeuksetta neulon sukat nykyään looppaamalla, eli Magic Loop-tekniikalla.  ChiaoGoon pyöröt ovat siihen ihan täydelliset. Puikkojen kaapeli ei mene kierteelle tai vääntelehdi holtittomasti. Puikot ovat kevyet ja minun käteen juuri sopivat. Ainoa miinus jonka keksin on, että puikon kärki on aika terävä, koska ovat Lace puikot,  mutta minulle itselle siitä ei ole haittaa neuloessa. Suosittelen kokeilemaan tekniikkaa jos yhtään kiinnostaa kokeilla jotain uutta!

Sukista tuli juuri hyvät! Vähän isot vielä minun esikoisen jalkaan, mutta hänen jalkaan ne eivät jääkään. Mutta ajatus siitä, että esikoisella ihan pian on lähestulkoon aikuisen ihmisen jalan kokoinen jalka. Hurjaa!

Projektista jäi mieleen: Ihanat raidat!

Lankaa kului: 71g

 

Tavoitteet vuodelle 2018

Pyhitin vuoden 2017 neulomalla enemmän neuleita itselleni. Osallistuin heti alkuvuonna alkaneeseen Head to Toe- haasteeseen, jonka Lankakauppa Kerä järjesti. Tipahdin kuitenkin kyydistä puolessavälissä, mikä vähän harmittaa. Sain kuitenkin neulottua paljon uusia ihania neuleita itselleni loppuvuonna. Enemmän kuin koskaan ennen. Mm. kaksi villapaitaa ja kaksi villatakkia. Suuremmat työt kuten villapaidat, ovat olleet minulle haastavia, koska minun on ollut vaikea ylläpitää mielenkiintoa niin kauan kestäviin töihin. Luulen kuitenkin, että tämä kompastuskivi on nyt selätetty, ainakin osittain.

Minusta oli mukava että uudella vuodella oli oma teema, kuten vuodella 2017 oli. Muistaakseni vuosi 2016 oli kirjoneuleiden vuosi, mutta en muista miten paljon niitä silloin neuloin. Sen muistan että selätin haastavat, kiristävät langanjuoksut ja opin lankadominanssin idean.

Vuodelle 2018 mietin hyvän aikaa uuttaa teemaa. Yritin keksiä aiheen joka opettaisi minulle taas vähän enemmän neulomisesta ja antaisi sopivasti uutta haastetta harrastukseen. Mietin ensin jotain tiettyä tekniikkaa, kuten kirjoneule aiemmin, mutta päädyin sitten ottamaan vähän laajemman aiheen tälle uudelle vuodelle.

Olen huono neulomaan ohjeista ja vuoden 2018 teema on siis neuloa enemmän neuleita ohjeen mukaan. Kaikenlaisia ohjeita. Eri suunnittelijoilta, eri langoista ja eri tekniikoilla. Maksullisia ja ilmaisia. Joka kerta kun olen neulonut ohjeesta, olen oppinut jotain uutta ja se on tuottanut minulle paljon iloa ja hyvää oloa. Se tunne, kun olen ottanut selvää ohjeessa olleen epäselvän asia, uuden tekniikan tai muuten vain kahlannut läpi kokonaisen ohjeen ja neulonut sen mukaan jotain, on ollut niin kutkuttava, että miksi en tekisi sitä useammin?

Vuosi 2018 olkoon minulle uuden oppimisen vuosi ja kuka tietää, ehkä se vie minua taas askeleen lähemmäs jotain suurempaa tavoitetta.

Millaisia haasteitta tai tavoitteita te olette asettaneet itsellenne tälle vuodelle?

Vanilla is the new black

Oikein hyvää uutta vuotta! Vuosi 2018 on täällä, edessä on taas yksi vuosi täynnä lankoja ja neulomista. Suunnitelmia on hurjasti, nähtäväksi jää mitkä kaikki niistä toteutuvat.

Vuosi 2017 päättyi lahjoja neuloen ja viimeinen puikoilta pudonnut työ oli sukkapari. Kaiken kaikkiaan neuloin jouluksi lahjoja enemmän kun koskaan. Neljä työtä sain valmiiksi ja annettua lahjaksi. Se on enemmän kun yhtenäkään vuonna. Muista töistä minulla ei ole kuvia, mutta tässä alla kuvassa on isälleni antamani sukat.

Viikko ennen aattoa oli minulle (myös) hyvin kiireinen, joten paketoin jouluna lahjaksi vain yhden sukan ja toisen sukan isä sai vuoden viimeisenä päivänä. Nämä sukat ovat ihan tavalliset sukat, mutta kokeilin niihin uudenlaista kantapäätä. Kantapää muodostuu lisäysten ja lyhennettyjen kerrosten avulla. Se istuu jalkaa oikein hyvin ja sen tekeminen oli mukavaa vaihtelua sukkaa neuloessa.

Vanilla is the new black on maksullinen ohje Ravelryssä.

 

 

Uusi blogi!

Kirjoitin vanhaa blogiani useita vuosia. Joskus aktiivisesti, välillä vähemmän aktiivisesti. Ajatus uudesta alusta ja uudesta blogista kävi mielessä muutamia kertoja vanhan blogini seistyä pidempiä jaksoja ilman uusia postauksia. Jotenkin se vaiva uuden aloittamisesta kuitenkin tuntui liian suurelta!

Hankin blogilleni oman domainin muutama vuosi sitten, samalla blogi sai uuden nimen ja tavallaan minäkin. Sain uuden some-nimimerkin. Nonnu Neulojasta on tullut minulle tärkeä ja rakas nimi. Nimi jonka takaa voin huoletta esiintyä sosiaalisessa mediassa ja esitellä kaikkea mikä liittyy harrastukseeni, neulomiseen. Sen takaa alan nyt myös kirjoittamaan tätä uutta blogiani.

Aiheet pysyvät ihan samoina kuin ennenkin. Luvassa on paljon lankaa, aloitettuja töitä, purettuja töitä, valmiita töitä ja niin… kaikkea mikä liittyy minun harrastukseeni eli neulomiseen.

Toivon että osa niistä ihanista lukijoista, jotka seurasivat vanhaa blogiani löytävät tänne ja toivottavasti tänne uuteen blogiini löytää myös uusia lukijoita, jakamaan tätäkin harrastusta kanssani.

<a href=”https://www.bloglovin.com/blog/19237825/?claim=zd9ts73zv23″>Follow my blog with Bloglovin</a>